Vakavasti ja vallattomasti - Jaana Paju jaanapaju.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

Mirkka Rekola RIP

  • Mirkka Rekola RIP
  • Mirkka Rekola RIP

Ihmiset, kuuhun ja aurinkoon harjoitetut, jokaisessa pari,
eikä se yhdisty ilman toista paria.

Maailman kahtiajakoisuus, subjekti-objekti, musta ja valkoinen,
puolesta ja vastaan, skitsofreeninen ketjureaktio.

*

Tämä on Kuulopuheen maa, jossa juostaan kilpaa ja kädet korvilla
ja täällä jokainen tietää naapurinsa asiat paremmin kuin omansa.
Tämä on Tyhjänperän toinen pää, täällä saa syyn niskaansa
jo pelkästään kuuntelemalla, täällä naulat lyövät vasaroita,
makeiset syövät lapsia ja kirjat tekevät kirjailijoita ja koneet
käyttävät ihmisiä. Täällä tienviitat tappelevat keskenään.

*

Todellisuus vetää puoleensa todellisuutta, oli se miten erilaista tahansa.

Älä tee kuvaa, kaikki on.

*

Kaltaisuus - aivan kuin peilit olisivat menneet toisiinsa, limittäin  
ja sisäkkäin, avautuvat ja pyyhkiytyvät, kuin vedensisäinen olotila.

*

Hiljaisuus - elävimmillään kieli ei katkaise hiljaisuutta eikä hiljaisuus ole
sanojen ja äänen vastakohta. Hiljaisuus on avoimuuden tila.
Mutta voiko lukijalle välittää hiljaisuutta ellei hänessä sitä ole?
Hiljaisuus voi olla yhteys, se voi puhua enemmän. 

*

Juuri tyhjyyden kokemuksessa saattaa olla yhteys tuntemattomaan.
Ja myös todellinen yhteys lähimmäiseen. Siinä on vastaanottavuus. 

Mitä tyhjempi uoma, sitä enemmän se saa virratakseen. 

*

Hyvä atmosfääri voi uudistaa ihmisen. Ja meissä on Utopos.
Se syntyy aina uudestaan, kun me luovumme siitä, joku ottaa sen haltuun,
kun me väsymme siihen, joku herättää sen henkiin, kun kuolemme sille,
joku saa siitä voimansa.

Hyvä utopia sanoo että maailma voisi olla parempi paikka, 
ei vain sinulle vaan kaikille. Että valkeus loistaa pimeydessä. 

Se on itsensä antamista, jota ei kenelläkään ole oikeutta lähteä
toiselta vaatimaan.

Se että me vieläkin petymme, on osoitus siitä, että utopia meissä on
monta kertaa läpäissyt syntymän ja kuoleman. Vai lakkaammeko me
jossain vaiheessa pettymästä? Niinkin voi olla. Ja toiset pettyvät sitten.
Meihin. Ja muihin. 

Mutta merkillistä on että oikeudenmukaisuuden taju voi säilyä
epäoikeudenmukaisessa maailmassa, ihmisestä välittäminen
välinpitämättömyydessä, rakkaus rakkaudettomuudessa.

Ehkä ei enää tarvitse pettyäkään tajutakseen, että ne meissä
ovat tallella. Ne vain ovat, kaikesta huolimatta.

*

On kaiketi niin, että vaikka antaa itsestään kuinka paljon tahansa,
mutta säilyttää rippeenkin, tuntee jäävänsä siihen rippeeseen kiinni
ja menettäneensä kaiken. Niin on jäljellä antaja, menettäjä,
joka kiemurtaa omaa mitättömyyttään.

Me huudamme tekijää esiin maailmankaikkeudessa niin kuin mikään annettu
ei riittäisi. Kuitenkin voimme kohdata Hänet luomakunnassa, ihmisissä.
Lähimmäinen on kuka tahansa, joka on lähellä, vieras tai tuttu.

"Kuka pelastaa yhden ihmisen, pelastaa maailman".

*

Uudessa vuodessa päivän ikäisinä. Tämä uusi vuosi ei ole entisensä.
Vuosi muuttuu paikaksi, aika tilaksi.

Kun yhdeksän porttia on sulkeutunut, se on poistumisen paikka.

===

Mirkka Rekola:

Silmät itkevät, jotakin pientä ja pyörivää, kaukana.

Tyhjä on hauta ja taivasta myöten auki.

===

Matkakaverina Muistinavaruus ja Mirkka Rekola

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Silmät itkevät, jotakin pientä ja pyörivää, kaukana (Mirkka Rekola)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Jaana, otan osaa tunteisiisi.
Kirjailijaa en tunne, sivistymätön kun olen, mutta vaistoan...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Markku, kiitos.

Tavallista on, että Rekolaa ei tunneta, pienen piirin tuntema
ja sanotaan, että hän on Runoilijoitten Runoilija, voisi sanoa
että buddhalais-kristillinen mystikko.

Tutustuin häneen, kun hän asui vielä Tampereella, tuo bloggaus
toi esille hänen filosofiaansa, vähän maistiaisia siitä.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"Näkyi valkoinen kivi, minä sanoin joutsen,
ja heti joutsen ui siinä,
minä sanoin lennä, ja se ojensi kaulan
ja levitti siipensä, siipien pesä,
maailma on teonsana,
lentää, valkoinen, vetten yllä"
Mirkka Rekola - (1931-2014) - R.I.P.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Kirjallisissa piireissä Rekola on kyllä arvostettu,
ja kirjoitti vakituisesti Parnassoon.

Muistinavaruus - Kirjoituksia, puheenvuoroja 1959-1999
sisältää esseitä ja kirja-arvosteluja, v. 2000, WSOY.

Matti Siikala
Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"Ei ole merkityksetöntä se hiljaisuus,
jossa voi kuulla hengityksensä ja sydämensä lyönnit."

"Taivaanrannatonta.
Kaikki kiitävässä tapahtumattomuudessa
veden vaatteus, sinun hiljaisuutesi päivä"
- Mirkka Rekola

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

"Meri nostaa sinut pystyyn. Ja ihan tyyni.
Valonsäieköysi pitää kädestä. Nyt olet lähtenyt
tältä rannalta. Nyt olet näkymättömän purjeen tuulessa."
(Mirkka Rekola)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Kun heräsin aikaisin,
ei jalkeilla ketään
linnut, lintujen parvet iloisia siitä
- Mirkka Rekola

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Mirkka Rekola, siunaustilaisuus
Jäähyväiset 1.3.2014 Hietaniemi, Helsinki
ja tuhkat Kalevankangas, Tampere

Lux aeterna - Joonas Kokkonen
- http://youtu.be/Z_DOzq1_16M

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset